Jakob von Uexküll

pienoiskuva|Jakob von Uexküll vuonna 1903. Jakob Johann von Uexküll [fon ykskyll] (8. syyskuuta 1864 Keblaste, Läänemaa, Viron kuvernementti – 25. heinäkuuta 1944 Capri, Italia) oli baltiansaksalainen biologi ja filosofi.

Jakob von Uexküllin vanhemmat olivat baltiansaksalainen poliitikko Alexander Rudolf Karl von Uexküll ja paronitar Sophie Karoline Pauline von Hahn. Uexküll opiskeli eläintiedettä Tarton yliopistossa 1884–1889, jonka jälkeen hän työskenteli Heidelbergin yliopiston fysiologian instituutissa ja eläintieteellisellä asemalla Napolissa ja perehtyi selkärangattomiin eläimiin. Vuonna 1907 hänelle myönnettiin Heidelbergin yliopiston kunniatohtorin arvo lihasfysiologian alalla saavutetuista tutkimustuloksista. Vuonna 1926 hän perusti ''Institut für Umweltforschungin'' Hampurin yliopistoon.

Uexküll tunnetaan etenkin eläinten käyttäytymistutkimuksistaan eli etologiasta. Hän julkaisi teoksen ''Umwelt und Innenwelt der Tiere'' (1909), jossa hän loi käsitteen ''Umwelt'' tarkoittamaan eläimen käsitystä omasta ympäristöstään. Uexküll loi biosemiotiikan perustan kirjassaan ''Bedeutungslehre'' (Merkitysoppi) vuonna 1940.

Uexküllillä oli Puhtussa Viron länsirannikolla kesäasunto, jossa hän vietti kesänsä vuosina 1927–1939 ja josta myöhemmin tehtiin Tarton yliopiston biologinen tutkimusasema. Viimeiset vuotensa hän vietti Caprin huvilallaan.

Tartossa sijaitsee Jakob von Uexküllin Keskus. Wikipedian tuottama